Mikael Viljanen - TAFTin luottosentteri

Mikael Viljanen on jo nuoresta, 21 vuoden iästään huolimatta vakiinnuttanut paikkansa Suomen jenkkifutiskartalla. Centerimme raamit yhdistettyinä ketteryyteen ovat tuolle pelipaikalle erinomaiset: 180 cm pituutta ja 105 kg painoa.

#54 Viljanen kesällä 2017 Porissa Bearsin vieraana

Mies itse kertoo pitävänsä jenkkifutista parhaana joukkueurheilulajina mitä voi olla. ”Jokaiselle pelaajalle löytyy rooli pelikentältä ruumiinrakenteesta riippumatta, ja on aina mielenkiintoista nähdä, miten täysin erikokoiset pelaajat tekevät kentällä yhteistyötä, jokainen suorittamalla oman ainutlaatuisen tehtävänsä joukkueen hyväksi” mainitsee Mikael.

 Yksi kesän pelimatkoista suuntautui aina aurinkoiseen Hankoon

Mutta mistä kaikki alkoi? ”Joululoman aikana television maksukanavat olivat jonkun aikaa ilmaiseksi nähtäviä. Selaamalla kanavia päädyin seuraamaan "paremman puutteessa" Seattle Seahawks - New Orleans Saints playoff -ottelua urheilukanavalta, ja aluksi katsoin ottelua vain siinä mielessä, että halusin sivistää itseäni ymmärtämällä tämän pelin säännöt ensimmäistä kertaa elämässäni” muistelee Mikael, ja jatkaa ”pari neljännestä myöhemmin olin niin vakuuttunut tämän pelin loistavuudesta, että minun oli pakko mennä katsomaan netistä missä on lähimmät amerikkalaisen jalkapallon harjoitukset Suomessa. TAFTin sivut pomppasivat esiin, menin seuraaviin harjoituksiin ja siitä sitten jäin pelaamaan seuraaviksi seitsemäksi kaudeksi”.

TAFT U19-joukkueen kapteenit kesällä 2014

Mikaelin kahdeksas kausi jenkkifutista ja kahdeksas kausi TAFTissa on alkamassa. ”Aloitin U-15 junioreista, jonka jälkeen pelasin kaksi kautta U-17 junioreissa, josta sitten menin miesten joukkueeseen” kertoo Mikael, ”ensimmäiset kolme kautta miehissä pelasin Vaahteraliigassa, ja sen jälkeen II-divisioonassa viime kaudella”.

 Vuonna 2014 pelattiin Vaahteraliigaa MUP-stadionilla

”Paras kokemukseni jenkkifutiksessa on varmasti se, miten ylitin omat odotukseni ensimmäisellä kaudellani miesten joukkueessa” Mikael toteaa, ”menin miesten joukkueen treeneihin ajatuksella, että saan hyvää treenikokemusta kovan tason treeneistä, mutta jo treenikaudella sain huomattavan määrän vastuuta. Lopulta päädyin olemaan aloittavan pelaajan roolissa ensimmäisessä miesten ja samalla Vaahteraliigan ottelussani. Vasta 17-vuotiaana en todellakaan olisi voinut tätä uskoa, kun ensimmäisen kerran miesten edustusjoukkueen treeneihin menin. Myös joukkuekaverit osoittivat tekemiseeni kovaa luottamusta koko kauden ajan, ja se antoi minulle todella hyvää varmuutta pelata jenkkifutista”.

”Mielestäni TAFT on tunnistanut seurana sen kovimman vahvuuden jenkkifutisseurana tässä maassa, ja se on erittäin vahva ja laaja junioritoiminta” summaa Mikael, ”mielestäni junioreista lähtevä uudelleenrakennus on erittäin tärkeää seuran tulevaisuutta katsoen, ja se, että joukkue oikeasti rakentuu "oman kylän poikien" varaan tekee toiminnasta kunnianhimoista sekä pitkäjänteistä”.

 

Odotuksistaan alkavalle kaudelle Mikael pitää tärkeimpänä saada mahdollisimman paljon junioreita integroitua miesten joukkueeseen. ”Odotan näkeväni tässä joukkueessa kasvavan ryhmän junioreita, jotka kauden aikana huomaavat pystyvänsä pärjäämään ketä tahansa vastaan tässä maassa” sanoo Mikael.

 

Lempinimeni "Käkkis" on mielestäni aika hauska. Ei vain se alkuperä, vaan se miten tämä lempinimi yhtäkkiä levisi tulen lailla ympäri maata minulle. Jo ensimmäisissä treeneissä U-15 valmentajamme Mika Karhu ei koskaan tuntunut muistavan nimeäni. Siihen aikaan minulla oli pitkät kiharat hiukset ja aluksi Karhu kutsui minua "Sinä käkkäräpää...", ja jossain vaiheessa lisäsi siihen "Käkkis. Saanko mä kutsua Käkkikseksi?" johon naurahtaen vastasin, että siitä vaan. Koko seura alkoi minua kutsumaan "Käkkikseksi", muut juniorit, miesten joukkue, ja lopulta tämä lempinimi kantautui minulle Suomen juniorimaajoukkueeseen asti, kun muut huomasivat Joonas Mattilan koko ajan kutsuvan minua "Käkkikseksi". Se alkoi mennä jo siihen, että Vaahteraliigaottelussa Porvoon Butchersia vastaan eräs Porvoon nuori pelaaja yrityksen jälkeen tuli sanomaan, että "Käkkis, rauhotu nyt vähän", enkä voinut muuta kuin naurahtaa tilanteesta hetken päästä. Kukaan ei tunnu tietävän mitä tuo "Käkkis" edes tarkoittaa, ja ehkä se onkin ihan hyvä asia.
 
TAFTissa pelaamisesta Mikael kertoo, että tunnelma on yleisesti oikein hyvä. ”Useimmat pelaajista tuntevat monet pelaajakaverinsa jo pidemmältä ajalta, kun he ovat pelanneet samassa juniorijoukkueessa jo useamman vuoden. Tällaisten pitkäaikaisten kaveriporukoiden väliin vahva seuraorganisaatio rakentuu” tuumii Mikael.

Joskus centerille lankeaa myös potkaisijan rooli, tiesittekö muuten, että Mikael on pelannut myös QB:nä?

”Olen loppupuolella tradenomiopinnoissani Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Tarkoitus olisi löytää itselle duunia, kun opintoni olen saanut tehtyäni” kertoo Mikael, ”jossain vaiheessa tarkoitus olisi palata koulun penkille vielä, sillä tavoitteena olisi saada itselleni vielä ylempi korkeakoulututkinto. Sitä, milloin aloitan kyseisen uuden opiskelurupeaman en tässä vaiheessa osaa vielä sanoa”.

*

Scouting report: Mikael Viljanen, C

 

Hyökkäyksen linjan "aivot". Pelaa matalalla ja iskee vastustajaan alhaisella hartialinjalla. Liikkuu hyvin sivuttain. Päästyään kiinni vastustajaan pitää blokkinsa loppuun saakka. Osaa älykkäästi nousta puolustuksen toiseen tasoon blokkaamaan. Ymmärtää juoksulinjat ja mihin iskukohta puolustajaan tulee muodostumaan. Heittosuojauksessa pystyy vaihtamaan blokkivastuuta lennosta tukimiesten ryntäystä vastaan.

 

"Käkkis on jokaisen valmentajan unelma sentterin paikalla. Hän on älykäs pelaaja, joka ymmärtää eri pelien tarkoituksen; heittopeleissä suojauksen vastuut ja juoksupeleissä mihin ja miten juoksulinja blokataan. Käkkis vastaa hyökkäyksen linjan kutsuista ja omalta osaltaan myös pelien vaihtamisesta linjassa. Käkkiksen tiedonjano ja ymmärryksen halu jenkkifutiksesta on omaa luokkaansa vasta parikymppiselle pelaajalle. Käkkis on hyvä esimerkki pelaajasta joka on kulkenut TAFTn pelaajapolkua junnuista edariin asti."

Antti Hurme

päävalmentaja