Sami Hyleh opiskelemaan ammattivalmentajaksi

Sami Hyleh TAFT-valmennustiimistä on ottanut ison harppauksen valmennusurallaan ja aloitti ammattivalmentajan opinnot tänä syksynä. Me TAFTissa olemme kiitollisia kaikesta mitä Sami on hyväksemme tehnyt, ja toivotamme hänelle kaikkea parasta tulevaisuudessa! Näin Sami itse kuvailee uraansa TAFTissa:

2016 Liityin TAFTiin. En muista mikä minut innoitti jenkkifudiksen pariin, mutta menin harkkoihin. Aloitin treenaamisen kovaa, ja jossain välissä tulehtui akillesjänteet ja sen kauden pelit oli siinä. Olin kuitenkin jokaisissa treeneissä offseasonilla ja kauden aikana jokaisessa pelissä. Koin olevani tärkeä. 2016 syyskuun seuran kokouksessa minut TÄYSIN yllättäen ehdotettiin U11 PÄÄVALMENTAJAKSI. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, suuria kysymyksiä kylläkin. Miksi minut, eihän minulla ole kokemusta kuin yksi vuosi kentän laidalla. Otin tehtävän vastaan ja ympärillä olevat valmentajat auttoivat TODELLA paljon. Kiitos jokaiselle heistä. Liiton koulutukset auttoivat myös todella paljon asiassa. 2017 oli 1-tason kurssit suoritettu.

Muistan aina kesän 2017 ensimmäisen turnauksen, jossa valmensin. Jännitin niin paljon etten ollut syönyt mitään aamulla. Mutta kun pelirakentaja huusi "DOWN", jännitys laski ja pääsin sellaiseen ihmeelliseen zone-tilaan ja äänet ympärillä hiljeni ja olin aivan pelissä. Turnauksen lopputuloksesta en todellakaan muista mitään. Kaudelle 2018 siirryttäessä päätin, että nyt on aika pelata itsekin. Pallottelu valmentajan ja pelaajan roolien välillä oli välillä hieman hankalaa, mutta helpottui, kun treenipäivät vaihtui eri päiville. Se tarkoitti sitä, että 5 päivänä viikossa oli amerikkalaista jalkapalloa. Ei haitannut. NAUTIN siitä. Opin koko ajan ja imin tietoa kuin sieni. Kaudet meni kuten meni. Keskiverto luokkaa molemmilla, edustuksella ja junioreilla. TAFT ja ECG tekivät yhteistyötä ja juniorit pääsivät pelaamaan 7vs7 peliä. ECG:n valmentajille myös iso kiitos. Opin heiltäkin paljon.

Kaudelle 2019 oli aluksi ideana, että pelaisin ja valmentaisin, harjoitukset olivat vain päällekkäin. Sitten tulikin vastaan mahdollisuus lähteä opiskelemaan Pajulahteen vuodeksi ja sen jälkeen Averett Universityyn jenkkeihin urheilutieteitä. Siellä on mahdollisuus opiskella ammattivalmentajaksi. Päätin säästellä itseäni, etten loukkaantuisi ja vaarantaisi opiskelua. Keskityin valmentamiseen ja olin siirtynyt U11-valmennuksesta U13-valmennukseen. Kausi meni mielestäni oikein hyvin ja pelaajista hioitui oikein hieno ja hyvä yhteen hiileen puhaltava joukko. Valmensin myös tällä kaudella U15-joukkuetta apuvalmentajana.

Nyt viimeisen pelin jälkeen on haikeat, mutta samalla hyvin ylpeät fiilikset. En voinut mitään, että pelin jälkeen puhuin pelaajille ja siinä romahdin. Olen hyvin, HYVIN ylpeä tästä koko joukosta. Sekä kokeneemmista, että uusista pelaajista. Joidenkin valmennettavien kanssa olen toiminut niin pitkään kuin olen valmentanut. On myös mukavaa, että vastustajien valmentajat ja joukkueenjohtajat ja pelaajat moikkaavat, kun tapaavat minut. Nyt siirrän soihdun eteenpäin. Tiedän, että tämä ei ole lopullista ja aion tulevaisuudessa  tulla Suomeenkin valmentamaan. Haaveena on jäädä valmentamaan Amerikkaan.

Kiitän TAFTin valmennusporukkaa, joukkueenjohtajia, pelaajia ja vanhempia, jotka ovat olleet avustamassa ja tukemassa valmentajauraani. Kiitän myös kaikkia muiden joukkueiden valmentajia, joukkueenjohtajia ja vanhempia, jotka ovat vaikuttaneet urallani.